KUVISTA

Kuvieni keskeisenä sisältšnä on tunteen kuvaaminen, erityisesti tunteen ja ruumiillisuuden välinen suhde. Kuvani ovat figuratiivisia ja ihmisen keho on voimakkaasti läsnä ilmaisten tunteen suunnan.

Olen käsitellyt pelon tunnetta (Mäntän kuvataideviikot, 1997) ja tunteen asemaa nykykulttuurissa (tunteiden suojelijat, Galleria Pintura, 1998). "Tuntematon tunne" näyttely (Bakeliittibambi, 2000) kuvasi tunteita, joita ihmisillä on, mutta hän ei suostu tai pysty tuntemaan.

Keväällä 2005 Galleria Brondalla on esillä näyttely, jonka teemana on suru. Jatkoin tunneteeman käsittelyä Galleria G:ssä olleessa näyttelyssä "Kasvupaikka" syksyllä 2009. Kasvupaikka -näyttelyn alkukuvana on yksi elämäni onnellinen hetki, kun letitin tyttäreni hiuksia. Hetkeen liittyi hellyys, elämän punoutuminen, jatkuvuus. Myšs minun hiuksiani letitettiin, kun olin pieni. On onnellista olla osa elämän jatkumoa, onnellista nähdä kasvu ja kasvaa. Kun tuo yhden tunteen näyttämšlle, mukana seuraa joukko muita: letti kiristää, kasvu sattuu, kasvimaan hoito on tyšlästä. Jatkuvasti saa etsiä hyviä kasvupaikkoja, maata johon juurtua. Teen kuvia myšs savipinnalle. Savi on maata ja viittaa elämän kiertoon ja uuden versomiseen. Kuvissani on jännite, joka kertoo vastakkaisten tunteiden ja voimien samanaikaisuudesta elämässä.

Käyttämäni ja kehittämäni musteläiskätekniikka vaikuttaa myšs kuvien sisältššn. Aloitan tyšn sotkemalla väriä summittaisesti. Piirretyt ja roiskitut väriläiskät toimivat kimmokkeina sisäisille kuville. Väriläiskistä lšydän kuvan alun tai saan idean kuvaan. Kuvat syntyvät tekoprosessissa ilman tarkkaa etukäteistä suunnittelua ja ilmaisevat siten spontaanin ja aidon tunnetilan tai havainnon ihmisestä. Sattumalla on tärkeä osuus, samoin suostumisella ennalta suunnittelemattomaan prosessiin.